07/12/2016
Hieronta on perinteinen hoitomuoto ja rentoutumistapa, jossa käsitellään pehmytkudosalueita (iho, lihakset ja lihaskalvot, jänteet ja nivelsiteet) erilaisia hierontaotteita käyttäen, ja jolla on useita positiivisia vaikutuksia kehoon ja mieleen.
Keskeisimpiä hieronnan tarkoituksia on lihasjännityksen vähentäminen ja siihen mahdollisesti liittyvän kivun lievittäminen. Kova tai yksipuolinen rasitus, istumatyö ja epäergonomiset työasennot, ja stressi voivat muun muassa aiheuttaa lihasjännitystä. Jännittynyt lihas voi olla kipeä, kireän tuntuinen, ja liikelaajuudeltaan rajoittunut. Lihasjännitys voi myös ilmetä päänsärkynä, tai muun kehonosan heijastekipuna tai puutumisena. Hieronta vähentää lihasjännitystä vaikuttamalla keskushermostoon pehmytkudosten kosketusta, painetta ja venytystä aistivien hermopäätteiden kautta. Keskushermostosta kulkee lihassupistusta hillitseviä viestejä takaisin lihakseen, mikä saa sen rentoutumaan. Rentoutuneessa lihaksessa veri kiertää paremmin, jolloin lihaksen hapen ja ravinteiden saanti paranee.
Tärkeä hierontaan tulon syy monelle on myös ennen kaikkea kokonaisvaltaisempi rentoutuminen ja hyvän olon hakeminen. Hieronta vaikuttaa elimistön virittyneisyystilaa ja useita peruselintoimintoja säätelevään ns. autonomiseen hermostoon, sen parasympaattista osaa aktivoiden. Tämän seurauksena hengitys syvenee ja hidastuu, verenpaine ja pulssi laskevat, ja mahdolliseen stressitilaan liittyvien välittäjäaineiden eritys vähenee. Nämä ovat elimistön lepotilan tunnusmerkkejä. Hieronta myös lisää mielihyvää tuottavien, kipua lievittävien ja mielialaa nostavien keskushermoston välittäjäaineiden eritystä. Tämä vaste on samanlainen kuin intensiivisellä liikunnalla. Puhtaasti fysiologisten vaikutustensa ohella hieronta vaikuttaa psykologisesti; hieronnan aikana tietoisuus kohdistuu pääosin kehon tuntemuksiin, jolloin mielessä tavallisesti pyörivät ajatuskehät eivät ole yhtä vahvasti läsnä. Tämä itsessään edesauttaa rentoutumista ja hyvän olon tunnetta.
Hieronnan painopiste voi joskus olla rentouttavan käsittelyn sijasta enemmän kehon toiminnallisia häiriötiloja hoitavaa, vaikka rentoutus on tässäkin tärkeässä osassa. Hieronnalla voidaan esimerkiksi hoitaa pehmytkudosperäisiä liikerajoitteita. Lihaksen toiminnallinen liikelaajuus voi olla kaventunut liiallisen tai liian yksipuolisen rasituksen, tai käyttämättömyyden vuoksi, jolloin keho ei toimi optimaalisesti. Tällainen lihas voi olla tavallista alttiimpi esimerkiksi revähdysvammalle ja sen voimantuotto voi olla häiriintynyt. Tästä syystä urheiluhieronnassa kiinnitetään erityistä huomiota liikkuvuuden ylläpitoon.
Mobilisoivalla hieronnalla hoidetaan alentunutta liikkuvuutta joka johtuu nivelessä tai nikamassa olevasta liikerajoitteesta. Tällöin yhdistetään tavallisesti hoitoon nivelen tai nikaman passiivista liikehoitoa (mobilisointia), venytysliikkeitä sekä nivelalueen ja sitä ympäröivien pehmytkudosten hierontaa. Mobilisointihoidossa ei suoriteta nopeita ja voimakkaita nivelmanipulaatioliikkeitä, vaan tekniikat ovat liikemäärältään pieniä ja rytmisiä, nivelen liikelaajuutta hitaasti avaavia.
Tiivistetysti, hieronnasta on hyötyä monille, erityisesti työ- tai liikuntaperäiseen lihasjännitykseen ja kipuun helpotusta haluaville, rentoutumista kaipaaville, ja liikkuvuuden parantamista haluaville. Hieronta ei ole soveliasta kipeänä, tarttuvaa ihoinfektiota sairastaessa tai jos ongelma-alueella on akuutti vamma.
