25/01/2025
Kroonisen kivun kehittymistä on vaikea ymmärtää ilman aivoissa tapahtuvaa ehdollistumisilmiötä. Kun kipu jatkuu, aivoihin alkaa syntyä assosiaatioita kivun ja samanaikaisesti läsnä olleiden muiden aistimusten ja havaintojen välille.
Ivan Pavlovin klassinen ehdollistumiskoe koirilla auttaa ymmärtämään sitä, mitä meille usein tapahtuu kivun pitkittyessä.
Pavlovin koirien klassisessa ehdollistumiskokeessa lähtötilanne on se, että koiralle ruoan näyttäminen tuo veden kielelle, ja koira alkaa kuolata. Sen sijaan kellon soittaminen ei saa koiraa kuolaamaan.
Kokeen ehdollistamisvaiheessa koiralle soitetaan kelloa aina samanaikaisesti, kun se saa ruokaa. Täten kellon soitto alkaa olla läsnä yhtä aikaa ruoan saannin ja syljen erittymisen kanssa. Toistojen kautta koira oppii, että kellon soitto merkitsee ruokaa, joten vesi alkaa nousta kielelle heti kellon soiton kuuluessa.
Ehdollistamiskokeen viimeisessä vaiheessa Pavlov osoitti, että pelkkä kellon soittaminen yksinään riitti käynnistämään koiran syljen erityksen, vaikka ruokaa ei enää tarjottu samanaikaisesti kellon soiton kanssa.
Sama ilmiö tapahtuu meille ihmisille usein kivun kohdalla. Esimerkiksi selkäkivusta kärsivien aivoissa rakentuu usein vastaavanlaisia assosiaatioita kivun ja istumisen tai seisomisen välille. Tällöin istuminen ja seisominen vastaavat klassisen ehdollistumiskokeen kelloa. Istuminen tai seisominen ei ole todellinen syy kivun jatkumiselle, vaan kyseessä on automaattiseksi muuttunut ehdollistunut reaktio. Istuminen aktivoi kipureaktion, koska niiden välille on kehittynyt yhteys aivoissa. Monilla tietyntyyppiset tuolit tai istuimet pahentavat kipua. Kyse on lähes poikkeuksetta samasta ehdollistumisilmiöstä.
Kipu voi alkaa assosioitua mihin tahansa asiaan, joka on ollut läsnä samanaikaisesti kivun tuntemuksen kanssa. Näin tapahtuessa konkretisoituu neuropsykologian isänä pidetyn Donald Hebbin kuuluisa sanonta: "Neurons that fire together, wire together." Tällä sanonnalla hän viittaa siihen, että hermosolut, jotka laukeavat samanaikaisesti aivoissa, muodostavat yhteyden toistensa välille, jolloin ne voivat jatkossa alkaa aktivoitua yhtä aikaa.
Kun kärsin voimakkaista jalkakivuista, minulle alkoi kehittyä monenlaisia ehdollistuneita reaktioita, jotka laukaisivat kipua. Kylmä tai viileä ilma tai vesi, jonka aistin sääressäni, laukaisi välittömästi kivun voimistumisen – tyypillisesti suoranaisen kipupiikin. Myös monet eri kehon asennot pahensivat kipua. Ennen kuin minulle paljastui, että kyse oli aivojen ehdollistuneesta reaktiosta, pelkäsin kovasti altistaa itseäni näille ärsykkeille. Välttämiskäyttäytymiseni ja pelko vain vahvistivat aivoissa syntyneitä ehdollistuneita reaktioita.
Kun ymmärsin, että kyse oli aivoihin syntyneistä assosiaatioista, joita on mahdollista korjata, aloin hiljalleen altistaa itseäni uudelleen asioille, joiden olin kokenut voimistavan kipua – tällä kertaa turvan ja rauhoittelun tilasta käsin. Pikkuhiljaa aivoni oppivat purkamaan näitä ehdollistuneita reaktioita, eikä kylmä ilma tai vesi enää aktivoinut kipuja jalassani.
