29/07/2025
11.6.2025
EOAK/4318/2024
Ratkaisija: Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin
Esittelijä: Esittelijäneuvos Heidi Laurila
TARKASTUS: VANHAN VAASAN SAIRAALA 30.9.-2.10.2024
Tarkastuskohde
Vanhan Vaasan sairaala, Vaasa
Tarkastusajankohta
30.9.-2.10.2024
Osallistujat oikeusasiamiehen kansliasta
Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin (30.9.)
Esittelijäneuvos Iisa Suhonen
Esittelijäneuvos Heidi Laurila
Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Sanna Hyttinen
Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Anne Ilkka
Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Pirjo Kainulainen
Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Leena-Maija Vitie
Ulkopuoliset asiantuntijat:
sairaanhoitaja Mikko Korte
psykiatrian, oikeuspsykiatrian, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian
erikoislääkäri Hannu Mogk
oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Mika Rautanen
kokemusasiantuntija, sairaanhoitaja Ewa Tarvasaho
2.3 Tarkastuksen kulku tarkastuskohteessa
Tarkastuksen aluksi pidettiin sairaalan johdon kanssa yhteinen kokous, jossa keskusteltiin tarkastuksesta ja sairaalan toiminnasta.
Sairaalan johtava lääkäri esitteli sairaalan toimintaa ja nosti esille
sairaalassa askarruttavia asioita. Näitä asioita olivat:
– Vakava väkivalta, sen uhka sekä sillä uhkaaminen;
- viranomaisyhteistyö/viranomaisten suhtautuminen
– Tupakointi/tupakoimattomuus
– Rajoitevaatteiden käyttö
– Raha ja sen käytön ongelmat
– Tavaramäärän hallitseminen/hallitsemattomuus
– Tekniikka, uudenlaiset tilaratkaisut
Tarkastajat saivat tarkastuksen ajaksi käyttöönsä avaimet, jotka
mahdollistivat omatoimisen kulkemisen sairaalan tiloissa.
Tarkastajat tutustuivat seuraaviin osastoihin.
– A nais- ja miespotilaiden hoito- ja kuntoutusosasto
– M1 miesten vastaanotto-, mielentilatutkimus- ja hoito-osasto
– M2 naisten vastaanotto-, mielentilatutkimus- ja hoito-osasto
– U1 miesten vastaanotto-, mielentilatutkimus- ja hoito-osasto
– U2 miesten hoito- ja kuntoutusosasto
– F1 nais- ja miespotilaiden avoin kuntoutusosasto
Lisäksi tarkastajat tutustuivat pintapuolisemmin osastoon
U3 (miesten hoito- ja kuntoutusosasto).
Tarkastajat tutustuivat osastojen toimintaan ja tiloihin yleensä
osastonhoitajien tai heidän sijaistensa opastuksella. Osastojen tilojen lisäksi tutustuttiin yhteisiin tiloihin, kuten ulkoilutiloihin, liikuntatiloihin ja työtoiminnan ympäristöön. Tarkastajat keskustelivat myös sairaalan muun henkilökunnan kanssa.
Keskusteluja käytiin ainakin lääkäreiden, hoitajien, sosiaalityöntekijöiden, laitoshuoltajien, psykologin, toimintaterapeutin, liikunnanohjaajan sekä opiskelijoiden kanssa. Lisäksi keskusteltiin sairaalapapin kanssa.
Tarkastuksen aikana keskusteltiin myös lukuisten potilaiden kanssa.
Potilailla oli halutessaan mahdollisuus keskustella tarkastajien kanssa luottamuksellisesti erillisessä tilassa. Lisäksi tarkastajat jututtivat tai haastattelivat osastojen tiloissa oleskelleita potilaita. Kaikkiaan kuultiin noin 25–30 potilasta.
Tarkastuksen päätteeksi järjestettiin keskustelu, jossa tarkastajat esittivät alustavia havaintojaan. Tilaisuuteen osallistui sairaalan johtoa ja henkilökuntaa. Tilaisuuteen osallistui myös oikeusasiamiehen kanslian kutsumana Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston aluehallintoylilääkäri. Alustavista havainnoista käytiin keskustelua. Tarkastajat korostivat, että lopulliset apulaisoikeusasiamiehen kannanotot esitetään myöhemmin tarkastuksesta laadittavassa pöytäkirjassa.
3.10.2 Rajoituksista sopiminen
Tarkastushavainnot
Tarkastajille kerrottiin useassa tilanteessa tarkastuksen aikana, että tietty potilaan oikeuksien rajoittaminen perustui potilaan kanssa tehtyyn sopimukseen. Näin saattoi olla esimerkiksi ruoan tai herkkujen määrän, huumetestauksen tai omaisuuden tarkastamisen kohdalla. Potilaiden kanssa tehdyt sopimukset ilmenivät myös potilasasiakirjamerkinnöistä. Esimerkki: ”Kerrottu potilaalle, ettei kyseinen tuote ole sallittu osastolla. Ak. ottanut 7 pussia muskottipähkinäjauhetta säilytettäväksi kellarivarastoon potilaan huoneesta yhteistyössä potilaan kanssa.” Henkilökunnalta saatujen tietojen mukaan esimerkiksi osastolle tulevan potilaan kassi tarkastetaan kaupassa käynnin jälkeen. Tämän kerrottiin perustuvan potilaan kanssa tehtyyn sopimukseen. Jos potilas ei tarkastamiseen suostu, asiasta ilmoitetaan lääkärille, joka tarvittaessa tekee mielenterveyslakiin perustuvan päätöksen omaisuuden tarkastamisesta. Henkilökunnan käsityksen mukaan potilaat olivat tietoisia oikeudestaan kieltäytyä sopimuksesta. Potilaita kuultaessa tuli kuitenkin esiin, että he eivät aina ymmärtäneet sitä, että mainituissa tilanteissa kyse oli sopimuksesta, josta voidaan heidän tahdostaan poiketa. Vastaava vaikutelma tai epäselvyys sovitusta välittyi myös potilasasiakirjamerkinnöistä. Esimerkit:
”Potilas ollut ajoittain hankala ja vänkännyt asioista hoitajien kanssa mm. omahoitajan ja potilaan välisistä sopimuksista. [- -] Potilaan ollut vaikea ymmärtää sovittuja asioita.”
”Halunnut aamu-ulkoilun jälkeen tarkistaa paljonko herkkuja herkkukaapissa. Potilas ehdotti ak:lle jos potilas voisi ottaa tarkistuksen yhteydessä kaapista suklaapatukan, tämä evätty.”
Eräs potilas esimerkiksi kertoi tarkastajille, että kesällä 2024 oli tullut uudet rajoitukset ruokailun suhteen. Iltapalalla sai potilasta kohden yhden voinapin ja kaksi siivua juustoa. Aamulla sai yhden lasillisen mehua. Potilaan käsitys ja kokemus oli, että enempää ruokaa ei ollut pyynnöstäkään mahdollista saada. Henkilökunnalta saadun tiedon mukaan taas kyse oli vain annoskokoa koskevista suosituksista eikä sitovia sääntöjä ollut.
Osaston ruokailutilassa oleva opastus potilaille
Apulaisoikeusasiamiehen kannanotto
Apulaisoikeusasiamies pitää sinänsä hyvänä, että potilaiden kanssa sovitaan hoidon aikana noudatettavista menettelytavoista. Tämä on omiaan edesauttamaan potilaiden sitoutumista hoitoon. Rajoittamistoimenpiteisiin tulee ryhtyä vasta, jos se on välttämätöntä. Apulaisoikeusasiamies kuitenkin korostaa, että sairaalassa tulee tiedostaa, mitkä kaikki menettelytavat ovat tosiasiassa itsemääräämisoikeuden rajoittamista. Potilaan perusoikeuksia ei saa rajoittaa esimerkiksi osaston järjestyssäännöillä. Rajoitusten on perustuttava lakiin ja yksilölliseen harkintaan. Toimintayksiköllä voi olla järjestysääntöjä ja muita ohjeita m***a ne eivät saa olla lainsäädännön vastaisia.
Oikeusasiamiehen käytännössä on katsottu, että harkittaessa suostumukseen perustuvan perusoikeuksien rajoittamisen hyväksyttävyyttä on pohdittava seuraavia kysymyksiä.
Ensinnäkin tulee pohtia, onko rajoitustoimenpide ylipäänsä sellainen, joka voidaan tehdä suostumuksenvaraisesti. Tämän kysymyksen arvioinnissa voidaan kiinnittää huomiota perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin ja siihen, kuinka lainsäätäjä on mahdollisesti jo arvioinut toimenpiteen edellytyksiä. Kun on kysymys varsin voimakkaasti yksityiselämään ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kohdistuvasta poikkeuksellisesta toimenpiteestä, perusoikeusrajoitusta ei voida eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan perustaa yksinomaan asianosaisen suostumuksen varaan, vaan suostumuksesta on säädettävä laissa.
Toiseksi on pohdittava sitä, mitä pätevältä suostumukselta kussakin tilanteessa edellytetään. Jos ylipäänsä on kysymys sellaisesta perusoikeuden rajoitustoimenpiteestä, joka voidaan tehdä suostumuksenvaraisesti, potilaan pätevälle suostumukselle on asetettava tiettyjä edellytyksiä. Suostumuksen antajan on oltava kykenevä suostumuksen antamiseen. Suostumuksen on oltava riittävään tietoon perustuva, vapaaehtoinen, etukäteen annettu ja sisällöltään riittävän täsmällinen. Suostumuksen antajan on tullut myös ymmärtää suostumuksen merkitys ja sisältö. Suostumus tulee myös voida milloin tahansa peruuttaa. Suostumuksen vapaaehtoisuutta arvioitaessa on katsottu olevan merkitystä sillä, onko suostumuksen antaja alisteisessa asemassa perusoikeuden rajoituksen toimeenpanijoihin nähden ja onko suostumuksen antamatta jättämisestä voinut perustellusti olettaa aiheutuvan haitallisia seuraamuksia. Apulaisoikeusasiamies suosittelee, että sairaalassa vielä muistutetaan henkilökuntaa sopimisen edellytyksistä ja siitä, että potilaan suostumuksen vapaaehtoisessa sopimisessa tulee kaikissa tilanteissa olla aito ja todellinen. Potilaan pitää olla tietoinen siitä, onko kyseessä sopimus vai laissa säädetty rajoitustoimenpide. Hänen tulee olla myös tietoinen mahdollisuudestaan kieltäytyä sopimuksesta ja sen mahdollisista seurauksista. Sopimus tai rajoitus tulee käydä ilmi potilasasiakirjoista. Apulaisoikeusasiamies toteaa tässä yhteydessä vielä, että mielenterveyslaissa ei ole säännöksiä potilaan ruokailusta. Potilaslain mukaan potilaalla on oikeus hyvään hoitoon, johon kuuluu riittävä ravinto. Mielenterveyslaissa ei ole säännöksiä, jotka oikeuttaisivat rajoittamaan potilaan ravintoa. Ruuan rajoittaminen voi johtaa siihen, että potilaat ostavat itse enemmän herkkuja. Edellä todettu ei luonnollisestikaan estä keskustelemasta potilaan kanssa sopivasta ruokavaliosta ja kannustamasta häntä terveelliseen ruokailuun. Myös se, että päivällinen tarjoillaan jo hyvin aikaisin eli kello 15.30, vaikuttaa siihen, että kello 19 tarjottavaa iltapalaa tulee saada runsaammin. Tämän pöytäkirjan luonnoksen johdosta antamissaan kommenteissa sairaala totesi, että sairaalassa ollaan tietoisia päivällisen turhan aikaisesta tarjoilusta. Aikainen ajankohta liittyy työaika- ja työntekijäjärjestelyihin sekä valmistuskeittiön vanhanaikaisuuteen. Uudisrakennuksen myötä tarkastellaan mahdollisuutta päivällisen myöhentämiseen.
Apulaisoikeusasiamies kannustaa arvioimaan mahdollisuutta tarjota päivällistä myöhemmin.
3.10.3 Rajoitusluettelot
Tarkastushavainnot
Tarkastuksen etukäteisaineistossa toimitetut mielenterveyslain 22 k §:n 2 momentin mukaiset rajoitusluettelot olivat vaikeaselkoisia. Yhtäjaksoisesti jatkuneesta rajoituksesta on luettelossa useita rivejä siten, että rajoitusta (esim. eristäminen 400) jatkettaessa muodostuu jokaisella kerralla uusi rivi. Pidemmän eristämisen tai sitomisen kyseessä ollen rivejä on lukuisia, jopa kymmeniä.
Rajoitusluetteloissa oli useita päällekkäisiä rajoituksia ja joitakin huomattavan vanhoja rajoituksia. Tarkastajat tiedustelivat rajoitusluetteloihin liittyvistä kirjaamiskäytännöistä ja ristiriitaisista merkinnöistä osastojen osastonhoitajilta. Luettelot eivät kuitenkaan vaikuttaneet olevan tuttuja osastonhoitajille, eivätkä he juuri osanneet ottaa kantaa merkintöihin. Tämä poikkeaa olennaisesti kokemuksista muihin psykiatrisiin sairaaloihin tehdyissä tarkastuksissa, joissa osastonhoitajat ovat tunteneet luettelot ja yleensä jo aiemmin myös tarkastaneet ne.Tarkastajille kerrottiin, että jotakin rajoituksia on jäänyt ”roikkumaan”, vaikka ne on purettu. Tarkemmin luetteloiden kirjauksiin liittyviä yksittäisiä kysymyksiä ei pystytty tarkastuksen aikana selvittämään.
Saadun tiedon mukaan aluehallintovirastolle lähetettävät tiedot (eristäminen ja sitominen) kulkevat johtavan lääkärin kautta. Muilta osin luetteloita ei sairaalan ilmoituksen mukaan käsitellä strukturoidusti. Sihteerit tulostavat luettelot tarvittaessa.
Apulaisoikeusasiamiehen kannanotto
Mielenterveyslain 22 k §:n 2 momentissa edellytetään sairaalalta erillistä luetteloa rajoituksista. Tämä velvollisuus on säädetty itsemääräämisoikeuden rajoitusten käytön seurannan ja valvonnan turvaamiseksi.
Luetteloon tulee merkitä potilaan tunnistetiedot, rajoitusta koskevat tiedot sekä rajoituksen määränneen lääkärin ja rajoituksen suorittajien nimet. Luettelon sisällöstä säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Mielenterveyslain mukaista tahdosta riippumatonta hoitoa koskevien lomakkeiden kaavoista ja potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittamisen valvonnasta annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (1582/2015) 5 §:n mukaan mielenterveyslain 4 a luvussa tarkoitettujen itsemääräämisoikeuden rajoitusten seurantaa varten pidettävän mainitun lain 22 k §:n 2 momentissa tarkoitetun erillisen luettelon sisällön on oltava tämän asetuksen liitteen 7 mukainen. Luettelo voidaan laatia myös sähköisesti. Potilasta hoitava lääkäri vastaa siitä, että merkintä itsemääräämisoikeuden rajoituksista tehdään luetteloon mahdollisimman pian rajoitusta koskevan päätöksenteon tai rajoituksen alkamisen jälkeen.
Asetuksen liitteessä 7 todetaan muun muassa, että luetteloa pidetään aikajärjestyksen mukaisena. Rajoituksen päättymisestä tehtävä merkintä tulee yhdistää rajoituksen alkamista koskevaan tietoon. Apulaisoikeusasiamies pitää rajoitusluetteloita rajoitusten käytön seurannan ja valvonnan kannalta tärkeinä. Hän kehottaa edelleen kiinnittämään huomiota rajoitusluetteloiden sisältämien tietojen oikeellisuuteen ja luettelon selkeyteen.
Apulaisoikeusasiamies suosittelee rajoitusluetteloiden järjestelmällistä käsittelyä sairaalassa sekä myös harkitsemaan, olisiko tietojen oikeellisuuden ja rajoitusten seurannan kannalta aiheellista, että myös osastonhoitajat tuntevat osastojensa rajoitusluettelot.
3.10.4 Eristäminen ja sitominen
Tarkastushavainnot
Sairaalan osastoilla myös eristetään ja sidotaan potilaita. Eristämisiä ja sitomisia oli tarkastajien arvion mukaan potilaiden terveydentilaan ja määrään nähden kohtuullinen määrä.
Rajoitusluetteloiden ja muiden saatujen tietojen perusteella rajoitukset eivät pääsääntöisesti olleet pitkäkestoisia. Kuitenkin joukossa oli erittäin pitkiäkin eristyksiä. Näissä tapauksessa vaikutelmana oli, että potilaan hoitoa ja eristämisen tarvetta ja vaihtoehtoja oli arvioitu yksilöllisesti, ja potilas oli saanut yhtäjaksoisesta mielenterveyslain mukaisesta eristämisestä huolimatta oleskella myös eristyshuoneen ulkopuolella.
Kaikista eristyshuoneista ei ollut puheyhteyttä kansliaan (ainakin osasto A). Tarkastajille kerrottiin, että uudisrakennukseen on tulossa erillinen turvasolu, joka on herättänyt etukäteen kysymyksiä sen käytön oikeudellisesta luonteesta.
Apulaisoikeusasiamiehen kannanotto
Sairaalassa hoidetaan valkeahoitoisia potilaita, minkä vuoksi apulaisoikeusasiamies pitää ymmärrettävänä, että myös eristämiseen tai sitomiseen joudutaan toisinaan turvautumaan. Hän korostaa, että näissä on kyse viimesijaisesta rajoitustoimenpiteestä, jota voidaan käyttää vain välttämättömässä tilanteessa, jossa muut keinot eivät ole riittäviä.Oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että eristyshuoneesta tulee olla kaksisuuntainen puheyhteys henkilökuntaan.
Apulaisoikeusasiamies pitää myönteisenä, että potilaiden eristämiseen tai muuhun rajoittamisen pyritään löytämään uudenlaisia käytäntöjä tai tilaratkaisuja, joilla rajoitustoimenpiteitä voidaan välttää tai ne voidaan toteuttaa inhimillisemmin. Uudentyyppiset tilaratkaisut ja niihin liittyvät käytännöt, kuten esimerkiksi turvasolu, voivat kuitenkin olla mielenterveyslain kannalta haasteellisia. Apulaisoikeusasiamies toteaa, että oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on arvioinut turvasolun käyttöä Siun Soten psykiatrisille osastoille tehtyä tarkastusta koskevassa pöytäkirjassa (EOAK/1600/2018, julkaistu oikeusasiamiehen verkkosivuilla). Mielenterveyslain mukaisen eristämiseen on otettu kantaa myös ratkaisussa EOAK/8420/2021, julkaistu).
3.10.5 Liikkumisvapauden rajoittaminen
Tarkastushavainnot
Lähes kaikilla potilailla oli voimassa liikkumisvapauden rajoitus (koodi 200). Vaikutelmaksi tuli, että potilaille asetetaan lähes säännönmukaisesti aluksi liikkumisvapauden rajoitus, jota aletaan vähitellen hoidon aikana purkaa. Rajoitukset ovat potilaskohtaisesti sisällöltään erilaisia. Potilastiedoissa oli merkintöjä hyvin erisisältöisistä rajoituksista. Rajoitukset voivat liittyä liikkumiseen aikaan, paikkaan tai tapaan. Esimerkkejä:
”Ei kulkulupia osaston ulkopuolelle.”
”Ei itsenäisen liikkumisen mahdollisuutta. Saa käydä kävelypihassa valvotusti.”
”Liikkuminen osaston ulkopuolelle valvotusti. Voi osallistua liikuntaryhmiin. Voi käydä osaston retkillä.”
”Voi liikkua saatettuna sairaala-alueella sekä kaupassa kaksi kertaa / kuukausi.”
”Vapaakävely sairaala-alueella 1 h x 2. Vapaakävely sairaalan ulkopuolella 1-2 h kerralla. Voi osallistua valvottuun toimintaan. Lähikauppalupa.”
Asiakirjoissa sekä haastatteluissa tuli esille ajattelutapa potilaille myönnettävistä liikkumiseen liittyvistä luvista ja vapauksista. Potilaat käyttivät liikkumisvapauden rajoituksistaan puhuessaan yksinomaan tätä ajattelua tukevaa kieltä.
Yksilöllisten ratkaisujen vuoksi voimassa oli hyvin suuri määrä erisisältöisiä rajoituksia. Tarkastajille kerrottiin, että henkilökunta tuntee potilaat ja tietää kunkin rajoitukset. Tarvittaessa voimassa oleva rajoitus voidaan myös tarkastaa potilastiedoista. Käytäntöjä eri osastoilla oli pyritty yhtenäistämään.
Tarkastajille kerrottiin, että tiettyyn alueeseen kohdistuvan rajoituksen sijasta oli alettu käyttää enemmän aikaperusteisia rajoituksia, jolloin potilas sai liikkua määrätyn ajan missä haluaa.
Sairaalassa käytettiin myös termiä ”vapaakävely”, joka kuitenkin eri henkilöiltä kysyttäessä osoittautui epäselväksi. Vapaakävelyn tulkittiin useimmiten tarkoittavan sitä, että potilas sai liikkua vapaasti sairaalan alueella, m***a ei kauempana. Myös termiä ”rajoitettu vapaakävely” käytettiin.
Osaston käytävällä nähtävillä ollut kartta
Apulaisoikeusasiamiehen kannanotto
Mielenterveyslain 22 d §:n mukaan potilasta saadaan kieltää poistumasta sairaalan alueelta tai tietyn hoitoyksikön tiloista. Lähtökohtana on siten se, että potilaalla on oikeus ulkoilla, jollei sitä ole erikseen rajoitettu.
Saatujen tietojen perusteella sairaalassa liikkumisvapauden rajoittamiskäytänteet lähtevät usein päinvastaisesta lähtökohdasta eli siitä, että potilaalle annetaan lupia tai vapauksia. Apulaisoikeusasiamies kiinnittää huomiota mielenterveyslain mukaiseen lähtökohtaan. Apulaisoikeusasiamies toteaa, että osastolle tahdosta riippumattomaan hoitoon tulevan potilaan liikkumisvapauden rajoittamisen tarve tulee arvioida yksilöllisesti eikä kaavamaisia käytäntöjä voi tältä osin olla. Rajoituksia tulee myös hoidon kuluessa jatkuvasti arvioida. Yksilöllinen rajoittamisen tarve on huomioitu sairaalassa hyvin, koska voimassa on runsaasti yksilöllisesti arvioituja eri sisältöisiä rajoituksia.
Apulaisoikeusasiamies korostaa tässäkin yhteydessä, että sairaalan ohjeissa ja käytännöissä tulee selkeästi erottaa, milloin on kyseessä mielenterveyslaissa tarkoitettu liikkumisvapauden rajoittaminen ja milloin on kyse esimerkiksi potilaan kanssa tehdystä sopimuksesta.
3.10.6 Lähetysten tarkastaminen huumekoiran avulla Tarkastushavainnot
Sairaalassa käytetään huumekoiria potilaiden lähetysten tarkastamiseen. Tullin järjestämä huumekoira käy sairaalassa tarkastamassa huumekoiran esitutkimukseen määrättyjä lähetyksiä. Tarkastajille kerrottiin, että koirat käyvät noin kuukauden välein.
Apulaisoikeusasiamiehen kannanotto
Apulaisoikeusasiamies on useassa kanteluratkaisussaan ottanut kantaa potilaiden postin toimittamiseen huumekoiran tarkastusta käyttäen7.
Apulaisoikeusasiamies muun muassa piti ongelmallisena, että koiran luovuttamisesta toisen viranomaisen käyttöön ei ollut säännöksiä. Hän totesi, että sairaaloilla saattoi tilapäisesti olla perusteltu tarve tarkastaa lähetyksiä huumekoiran avulla. Tarkastamiseen kuluvan ajan osalta hän katsoi, että potilaiden postin eteenpäin toimittamista ei voi viivyttää kohtuuttomasti. Hän piti esimerkiksi kuukauden toimitusaikaa kohtuuttomana.
Apulaisoikeusasiamies teki 27.5.2021 sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen mielenterveyslain täydentämiseksi8. Tässä esityksessä hän kiinnitti huomiota lainsäädännön puutteisiin myös siinä tilanteessa, kun sairaalan potilaiden lähetyksiä on tarpeellista tarkastaa huumekoiran avulla. Hän katsoi, että toimenpiteisiin lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen kehittämiseksi olisi ryhdyttävä viipymättä. Mielenterveyslakia ei ole täydennetty tältä osin.
Tarkastuksella saatujen tietojen perusteella lähetysten tarkastamista huumekoirien avulla ei ole pystytty olennaisesti nopeuttamaan.
Apulaisoikeusasiamies kehottaa edelleen etsimään keinoja lähetysten tarkastamisen nopeuttamiseksi.
3.10.7 Turvakilvet Tarkastushavainnot
Usealla osastolla kansliatilojen yhteydessä oli säilytettävänä turvakilpi. Tarkastajille kerrottiin, että kilpiä ei juurikaan käytetä eikä niitä ollut käytetty vuosiin. Kilvet olivat toisinaan ns. hankalassa paikassa, eivätkä näyttäneet siltä, että niitä olisi pitkään aikaan käytetty. Henkilökunnalta saatujen tietojen ja havaintojensa perusteella tarkastajat saivat vaikutelman, ettei kilpiä käytetä aktiivisesti. Kilven lähellä oli ainakin yhdellä osaston seinällä ohje sen käyttöön. Ohjeen mukaan turvakilpeä saa käyttää ainoastaan suojaamaan itseä, työtoveria tai muita uhan alla olevia. Ohjeen mukaan kilpeä ei saa käyttää voimankäyttövälineenä.
Apulaisoikeusasiamiehen kannanotto
Mielenterveyslaissa tai muussakaan terveydenhuollon lainsäädännössä ei ole säännöksiä kilpien käytöstä.
Saatujen tietojen perusteella kilpiä ei käytetä voimankäyttövälineenä, vaan turvavälineenä henkilökunnan suojaamiseksi. Apulaisoikeusasiamies kehottaa huolehtimaan siitä, että jos kilpiä käytetään välttämättömässä tilanteessa suojavälineenä, henkilökunta hallitsee niiden käytön. Hän suosittelee myös arvioimaan, ovatko kilvet ylipäätään tarpeellisia kaikilla osastoilla.
3.10.8 Virran katkaiseminen potilashuoneista
Tarkastushavainnot
Sairaalassa potilashuoneista katkaistaan virrat (sähköt) kello 23. Syynä tähän kerrottiin olevan tavoite, että potilaat rauhoittuvat yöksi. Joidenkin potilaiden kerrottiin muuten katselevan televisiota kovalla äänenvoimakkuudella. Jossain tilanteissa ajasta kerrottiin voitavan joustaa, esimerkiksi, jos elokuva on kesken. Virrat katkaistaan samalla kertaa kaikista osaston potilashuoneista. Yhdellä osastolla virtaa ei katkaistu, koska yksi potilaista tarvitsi sähkökäyttöistä CPAP-laitetta uniapnean hoitoon. Potilailla on yleensä huoneissaan omat matkapuhelimet ja tietokoneet, joita he voivat käyttää niin kauan kuin akku riittää.
Apulaisoikeusasiamiehen kannanotto
Mielenterveyslain 4 a luvussa säädetään potilaan perusoikeuksien rajoittamisesta potilaan tahdosta riippumatta. Säännösten lähtökohtana on ns. laitosvallan kielto. Laitosvallan kielto merkitsee sitä, että potilaan oikeuksia ei voida rajoittaa osastokohtaisilla säännöillä, vaan rajoitusten on perustuttava lakiin ja ne on tehtävä yksilöllisen harkinnan perusteella (PeVL 34/2001 vp). Jos esimerkiksi laitoshoidossa olevan henkilön perusoikeuksia on tarve rajoittaa, on rajoituksista säädettävä lailla ja ne tulee voida oikeuttaa erikseen kussakin tapauksessa ja kunkin perusoikeuden osalta.
Tämän pöytäkirjan luonnoksen johdosta antamissaan kommenteissa sairaala totesi, että virran katkaiseminen huoneista on laitosturvallisuuden kannalta oleellinen tekijä, ja sillä varmistetaan laite- ja paloturvallisuus.
Sähkö- tai akkupalot potilashuoneissa arvioidaan toteutuessaan vakavasti potilas- ja laitosturvallisuutta vaarantavaksi etenkin yöaikaan. Huoneissa toimivat valot, m***a sähkölaitteita ei voi ladata tai käyttää. Apulaisoikeusasiamies ei saamiensa tietojen perusteella voi vakuuttua siitä, että virran katkaiseminen yöksi kaavamaisesti kaikista potilashuoneista on perusteltua ja välttämätöntä. Hän katsoo toimintatavan edustavan laitosvaltaista ajattelutapaa. Hän kehottaa arvioimaan uudelleen toimintatavan perusteet ja välttämättömyyden.
3.10.9 Rajoitustoimenpiteiden seuranta ja pakon vähentäminen Tarkastushavainnot Tarkastajille kerrottiin, että sairaalassa ei ole säännönmukaista ja systemaattista tapaa seurata rajoitustoimenpiteitä. Rajoitustoimenpiteiden määrä julkaistaan toimintakertomuksessa. Erillistä pakon käytön vähentämisen suunnitelmaa ei ole.
Apulaisoikeusasiamiehen kannanotto
Oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnassa on katsottu, että rajoitustoimien käytön järjestelmällinen seuranta on tärkeää, jos pakon käyttöä halutaan aidosti vähentää. Pakon käytön seuranta ilman tietoa toteutuneista rajoituksista ja niiden määristä on vaikeaa tai mahdotonta. Pakon käytön vähentämisen teemaa tulisi pitää jatkuvasti esillä, jotta rajoitusten määrää saadaan vähennettyä tai määrä saadaan pysymään mahdollisimman alhaisena.
Tämän pöytäkirjan luonnoksen johdosta antamissaan kommenteissa sairaala totesi, että suunnitelma rajoitustoimenpiteiden seurantaan on laadittu IMO-työryhmässä, ja se on osa kansallisten eristämisen ja sitomisen laatukriteerien toteutumisen arviointia ja seurantaa. Tämän edistämisen esteenä on ollut käytössä olevan potilastietojärjestelmän yksikkökohtainen rajoiteraportti, joka ei toimi oikein. Korjauspyyntö on tehty ohjelmantoimittajalle vuonna 2024. Toimintaa lähdetään parantamaan välittömästi, kun asiasisällöltään oikeanlaiset yksikkökohtaiset raportit ovat saatavilla potilastietojärjestelmästä.
Apulaisoikeusasiamies suosittaa, että sairaala ryhtyy konkreettisiin toimenpiteisiin rajoitustoimien käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi ja käytön järjestelmälliseksi seuraamiseksi. Teknisten syiden ei tulisi olla tietojen saamisen esteenä.
Apulaisoikeusasiamies ymmärtää sen, että pakon käytön määrä vaihtelee ja riippuu myös asioista, joihin sairaala ei voi juurikaan vaikuttaa. Esimerkiksi yhteen yksittäiseen potilaaseen kohdistuvat lukuisat rajoitustoimet taikka vastaanotto-osastoille tulevat uudet potilaat voivat vaikuttaa kokonaismäärään merkittävästi. Apulaisoikeusasiamies katsoo kuitenkin, että tämä ei poista tai vähennä tarvetta pakon käytön seurannalle. Pakon käyttöön ja sen määriin vaikuttavat syyt on tärkeää tiedostaa.
Tämän pöytäkirjan luonnoksen johdosta antamissaan kommenteissa sairaala totesi, että tarkastuskäynnin jälkeen IMO-työryhmä on laatinut Eettisen ja turvallisen hoitokulttuurin edistäminen Vanhan Vaasan sairaalassa -oppaan (pakon käytön vähentämisen suunnitelma), joka oli julkaisua vaille valmis.
Apulaisoikeusasiamies pitää positiivisena, että tarkastuksen jälkeen on laadittu suunnitelma pakon käytön vähentämiseksi. Apulaisoikeusasiamies suosittaa julkaisemaan ja ottamaan käyttöön suunnitelman. Myös Euroopan kidutuksen vastainen komitea (CPT), on suosittanut, että jokaisella psykiatrisella sairaalalla tulee olla rajoitusten käytön vähentämiseen tähtäävä ohjelma tai toimintaohje
3.14 Epäasiallisen kohtelun ehkäiseminen
3.14.1Tarkastushavainnot
Sairaalalla on toimintaohje tilanteisiin, joissa havaitaan potilaaseen kohdistuvaa kaltoinkohtelua13.
Tarkastushavaintojen perusteella tietoisuus tästä ohjeesta oli osastoilla puutteellista. Vuoden 2024 alusta voimaan tulleen sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain (valvontalaki) 29 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus ei myöskään vaikuttanut olevan kaikille tuttu. Sairaalassa on käytössä vaaratapahtumien ilmoittamista varten HaiPro- järjestelmä. Käytössä on myös eettinen HaiPro-haittatapahtumailmoitus.
3.14.2 Apulaisoikeusasiamiehen kannanotto
Apulaisoikeusasiamies korostaa yleisellä tasolla johdon vastuuta siitä, että potilaiden huono kohtelu määritellään selkeästi ja henkilökunnalle viestitetään, että se ei ole sallittua ja että siitä on tekijälle seuraamuksia. Apulaisoikeusasiamies pitää myönteisenä, että sairaalassa on laadittu erillinen ohje potilaaseen kohdistuvasta kaltoinkohtelusta ilmoittamisesta. Hän kehottaa huolehtimaan, että henkilökunta tuntee ohjeen. Tämän pöytäkirjan luonnoksen johdosta antamissaan kommenteissa sairaala kertoi, että ohje on päivitetty valvontalain mukaisen ilmoitusvelvollisuuden osalta. Valmisteilla on myös ohje potilaalle seksuaalisen kaltoinkohtelun tunnistamisesta ja toimintaohje sen kohteeksi joutuvalle.
Apulaisoikeusasiamies kehottaa vielä varmistamaan, että henkilökunta tuntee valvontalain säännökset lmoitusvelvollisuudesta sekä sitä koskevat ohjeet.
Apulaisoikeusasiamies pitää tärkeänä, että osastoilla tehdään potilasturvallisuutta, potilaiden hyvää hoitoa tai työturvallisuutta vaarantavista tapahtumista HaiPro-ilmoituksia. Motivaatiota ilmoitusten tekemiseen lisää se, että henkilökunta on tietoinen ilmoitusten merkityksestä ja käsittelytavasta. Apulaisoikeusasiamies suosittelee, että ilmoitusten tekemiseen edelleen kannustetaan ja henkilöstölle muistutetaan siitä, mikä on ilmoitusten tarkoitus, millä tavalla ilmoituksia käsitellään ja mihin ne voivat johtaa.
13 Vanhan Vaasan sairaalan toimintaohje havaittaessa potilaaseen kohdistuvaa huonoa kohtelua, epäasiallista käytöstä tai kaltoinkohtelua, 26.9.2022
3.15 Henkilökuntaan kohdistuva väkivalta
3.15.1 Tarkastushavainnot
Useissa keskusteluissa tarkastuksen aikana nousi esille haaste hoitajiin kohdistuneen väkivallan tai muiden rikosepäilyjen selvittämisessä. Hoitohenkilökunta koki, että poliisi jättää asioita tutkimatta, koska epäilty rikos on tapahtunut psykiatrisessa sairaalassa. Toisaalta tutkinta voi kestää tavattoman kauan, ja henkilökunnan kokemus oli, ettei asiasta rikosilmoituksen tekemisen jälkeen kuulu mitään. Tämä kokemus oli heikentänyt huomattavasti henkilöstön luottamusta omaan oikeusturvaansa. Myös sairaalan johtava lääkäri toi tarkastuksen alkukeskustelussa esille kysymyksen viranomaisyhteistyöstä ja viranomaisten suhtautumisesta sairaalassa esiintyvään vakavaan väkivaltaan, sen uhkaan ja sillä uhkaamiseen. Sairaalan kokemusten mukaan sairaalan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökuntaan kohdistuva väkivalta, sen uhka ja sillä uhkaaminen ei aiheuta muissa viranomaistahoissa sellaisia reaktioita ja toimenpiteitä, joita asian vakavuus huomioiden odottaisi. Johtava lääkäri totesi, että heräsi kysymys, onko virkamieheen kohdistuva väkivalta psykiatrisessa työssä ”ammatinvalintakysymys”.
Sairaalassa on laadittu 10.5.2023 päivätty ohje ”Rikosilmoituksen tekeminen väkivallan teon kohteeksi joutumisesta virkatehtävissä Vanhan Vaasan sairaalassa”. Ennakkomateriaalina toimitetuista HaiPro-ilmoituksia koskevista tiedoista kävi ilmi, että jokaisella osastolla tehdään ilmoituksia. Tarkastajille kerrottiin, ettei ilmoituksia aina jakseta tehdä, esimerkiksi henkilökuntaan kohdistuvien uhkausten tai väkivallan perusteella.
3.15.2 Apulaisoikeusasiamiehen kannanotto
Apulaisoikeusasiamies arvioi ratkaisussaan 28.11.2024 (EOAK/2910/2023, julkaistu) rikosilmoituksen tekemistä potilaan henkilökuntaan kohdistamasta väkivallasta. Hän totesi päätöksessään havainneensa laillisuusvalvonnassaan, erityisesti tarkastustoiminnassa, että potilaiden henkilökuntaan kohdistuva väkivalta ja sen uhka vaikuttivat lisääntyneen. Hän piti asiaa vakavana. Apulaisoikeusasiamies totesi päätöksessään, että terveydenhuollon työntekijöiden oikeusturvan ja myös laajemmin koko hoitoalan työhyvinvoinnin ja houkuttelevuuden kannalta on tärkeää, että henkilökuntaan kohdistuvaa väkivaltaa pyritään ehkäisemään ja siihen puuttumaan tehokkaasti eri tavoin. Hän piti myös tärkeänä, että muut viranomaiset suhtautuvat terveydenhuollon henkilöstöön kohdistuvaan väkivaltaan ja sen uhkaan vakavasti ja siitä osoitetaan olevan seurauksia.
Apulaisoikeusasiamies totesi päätöksessään, että lainsäädännössä ei ole nimenomaisesti säädetty terveydenhuollon työntekijän tai hänen työnantajansa oikeudesta ilmoittaa poliisille kyseisen yksikön potilaan työntekijään kohdistamasta väkivallasta siten, että kyseinen potilas nimetään. Apulaisoikeusasiamies katsoi, että sekä potilaiden että terveydenhuollon työntekijöiden oikeuksien turvaaminen edellyttää lainsäädännön selkeyttämistä. Hän esitti sosiaali- ja terveysministeriölle, että se harkitsisi tarpeellisia lainsäädäntötoimia asian selkeyttämiseksi, tarvittaessa yhteistyössä oikeusministeriön kanssa sekä pyysi ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin esitys antoi aihetta. Tämän tarkastuksen yhteydessä saadut tiedot henkilökuntaan kohdistuvasta väkivallasta ja siihen suhtautumisesta herättävät huolta. Apulaisoikeusasiamies tulee edelleen kiinnittämään huomiota asiaan. Apulaisoikeusasiamies toteaa, että yksittäisen pitkäkestoisen tai toimenpiteisiin johtamattoman tutkinnan osalta on mahdollista saattaa viranomaisten menettelyn lainmukaisuus erikseen oikeusasiamiehen arvioitavaksi. Kuten edellä14 on jo todettu, apulaisoikeusasiamies suosittelee, että HaiPro-ilmoitusten tekemiseen edelleen kannustetaan ja henkilöstölle muistutetaan siitä, mikä on ilmoitusten tarkoitus, millä tavalla ilmoituksia käsitellään ja mihin ne voivat johtaa.
3.16 Asiakasmaksut
3.16.1 Tarkastushavainnot
Sairaalan potilaiden hoito on pitkäaikaista laitoshoitoa. Hyvinvointialueet tekevät hoitoa koskevat asiakasmaksupäätökset. Sairaalassa selvitetään potilaan tulot ja seurataan tuloissa tapahtuvia muutoksia. Sairaalasta tehdään hyvinvointialueille esitys asiakasmaksuista.
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (asiakasmaksulaki) 14 §:n mukaan hyvinvointialue saa periä asiakkaalle maksettavan eläkkeen tai muun tulon siltä ajalta, jolloin asiakas saa hyvinvointialueen järjestämää ympärivuorokautista laitoshoitoa. Tarkastajille kerrottiin, että tätä mahdollisuutta ei juurikaan käytetä. Vain yksi hyvinvointialue (Varsinais-Suomen hyvinvointialue) perii asiakasmaksut suoraan potilaiden tuloista.
Saadun tiedon mukaan osa potilaista maksaa asiakasmaksut ja osa ei. Osa potilaista jättää tarkoituksella maksut maksamatta. Tarkastajille kerrottiin useammalta taholta, että monet potilaat velkaantuvat sen vuoksi, että he laiminlyövät asiakasmaksujensa suorittamisen. Velkaa voi kertyä hoidon aikana tuhansia euroja.
14 Kohta 3.14
Potilailla on usein velkaa ennestäänkin, ja hoidon aikana uutta velkaa voi kertyä asiakasmaksujen lisäksi myös esimerkiksi verkkokaupan ostoksista tai palveluista. Tarkastajille esitetyn arvion mukaan ainakin puolella potilaista on edunvalvoja, suurimmalla osalla taloudellisia asioita varten. Saadun tiedon mukaan edunvalvontaa on nykyisin vaikea saada, ja prosessi kestää kauan. Edunvalvojaa ei määrätä, jos potilas kykenee hoitamaan asiansa, m***a päättää olla maksamatta asiakasmaksuja.
3.16.2 Apulaisoikeusasiamiehen kannanotto
Apulaisoikeusasiamies toteaa, että hoitoon määrätyn potilaan velkaantuminen asiakasmaksujen vuoksi sairaalahoidon aikana on ongelmallista eikä edistä hänen kuntoutumistaan.
Apulaisoikeusasiamies on päättänyt ottaa erikseen selvitettäväkseen potilaiden asiakasmaksuista johtuvan velkaongelman ja eri viranomaisten vastuun velkaongelman ehkäisemisessä.
3.17 Hampaiden proteettinen hoito
3.17.1 Tarkastushavainnot
Potilaiden suun terveydenhuollon perushoito hoituu sairaalassa, jossa on hammaslääkärin vastaanottotilat. Tarkastajille kerrottiin, että hampaiden proteettiseen hoitoon liittyi ongelmia, koska sairaala ei kustanna potilaiden proteettista hoitoa. Kelakaan ei sitä kustanna, koska Kelan mukaan hammashoito sisältyy laitoshoitoon. Hyvinvointialueilta on haettu maksusitoumuksia proteettista hoitoa varten, m***a silläkin taholla katsotaan, että proteettisen hoidon tulee sisältyä laitoshoitoon. Epäselvänä siten koettiin, kenen kustannettavaksi proteettinen hoito kuuluu. Epäselvän tilanteen vuoksi potilaalle tarpeellinen hammasproteesi on voinut jäädä saamatta. Tarkastajille kerrottiin, että potilaat kuitenkin saavat sairaalalta silmälasit, kuulolaitteen ja muut tarvitsemansa apuvälineet.
3.17.2 Apulaisoikeusasiamiehen kannanotto
Apulaisoikeusasiamies pitää tärkeänä, että potilaan oikeus tarpeensa mukaiseen hoitoon, kuten hammasproteesiin, toteutuu. Epäselvyys kustannusvastuusta ei saa johtaa tilanteeseen, jossa tarpeen mukainen proteesi jää saamatta.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto katsoi 2.4.2025 tekemässään päätöksessä15, että pitkäaikaisessa psykiatrisessa sairaalahoidossa potilaille tarpeelliset suun terveydenhuollon palvelut, usein myös protetiikka mukaan lukien, ovat maksuttomia ja sisältyvät hoitomaksuun. Aluehallintovirasto kiinnitti Vanhan Vaasan sairaalan huomiota siihen, että pitkäaikaisessa psykiatrisessa sairaalahoidossa olevalla potilaalla on oikeus hänen terveydentilansa edellyttämiin suun terveydenhuollon palveluihin.
Tämän pöytäkirjan luonnoksen johdosta antamissaan kommenteissa sairaala kertoi muuttaneensa potilaille annettavan proteettisen hammashoidon korvaamiskäytäntöä aluehallintoviraston antaman kanteluratkaisun mukaiseksi. Proteettinen hoito katsotaan hoitomaksuun sisältyväksi toimenpiteeksi. Koska sairaala on tarkastuksen jälkeen muuttanut käytäntöään, asia ei anna aihetta tältä osin apulaisoikeusasiamiehen toimenpiteisiin.
4 TOIMENPITEET
Apulaisoikeusasiamies saattaa edellä esitetyn Vanhan Vaasan sairaalan tietoon. Tässä tarkoituksessa tämä pöytäkirja toimitetaan sairaalan johtavalle lääkärille.
Sairaalan tulee huolehtia siitä, että pöytäkirja saatetaan myös sen henkilöstön tietoon. Pöytäkirjasta pyydetään myös informoimaan sairaalan potilaita.
Apulaisoikeusasiamies pyytää Vanhan Vaasan sairaalaa ilmoittamaan 31.10.2025 mennessä, mihin toimenpiteisiin tässä pöytäkirjassa esitetty on mahdollisesti antanut aihetta.
Tämä pöytäkirja toimitetaan tiedoksi myös sairaalan tulosohjauksesta vastaavalle Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL) sekä Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintovirastolle.
Pöytäkirja julkaistaan oikeusasiamiehen verkkosivuilla.
