30/07/2025
Jos sulla on keho, se riittää joogaan. Totuus kuitenkin on, että oma mieli sanelee omia ehtojaan, kuten "jooga ei oo mun juttu, koska en veny" tai "en mä kehtaa tulla joogaan, kun kaikki muut ovat tiukkoihin joogahousuihin pukeutuneita vegaaneja", "en voi osallistua, koska mulla on heikot ranteet".
Se, mikä mun mielestä joogassa on parasta - on että se muuttaa omaa sisäistä kommentaattoria huomattavasti lempeämpään suuntaan.
Tiijättekö, mä en oo ikinä venynyt. Mulla ei ole yliliikkuvia niveliä, enkä mä saanut edes lapsena käsiä lattiaan saati spagaattia. Kaikki liikkuvuus, mitä mulla on - on pitkäjänteisen työn tulosta. Ja mun selkäranka ja olkapäät on niin tohjona ratsastustapaturmien jäljiltä, etten pysty aina edes punnertamaan tai tekemään ylöspäin katsovaa koiraa. Jossain vaiheessa mietin, olenko pätevä opettaja, jos en pysty. Mut sit ajattelin, että keho se on opettajallakin - kaikkine elämän tuomine vikoineen.
Tänään mä oon tosi iloinen siitä, että pystyn tekemään taas käsitasapainoja. Olen himmaillut niiden osalta vuoden, koska sain olkapäävamman (koska tipuin taas hevosen selästä 🙈).
Riittää, että on keho, kunhan sitä muistaa aidosti kuunnella. Jätetään se arvosteleva, sisäinen kommentaattori omaan arvoonsa.
