24/02/2026
27 vuotta äitinä😍
Esikoinen syntyi 24.2.1999 aamulla lumimyrskyn saattelemana tulevassa työpaikasssani Lohjan sairaalassa. Jo silloin mietin, että voi kunpa joskus pääsisin sinne töihin heti valmistumiseni jälkeen. Ja niinhän pääsinkin 23 vuoden ajaksi.
Olihan hoito niin hyvää , että sitä halusi itsekin jakaa✨
Se oli aikaa, jolloin kaikki ohjattiin kädestä pitäen kylvetyksestä lähtien. Oli erilliset lypsyhuoneet mahtavine metallisine rintapumppuineen, jotka näyttivät isoilta navetan lypsykoneilta. Osastolla oltiin m***a päivää, usein jopa viikon. Haluttiin, että kaikki on opittu konkreettisesti.
No eihän somea silloin oltu edes keksitty - viime vuosituhannella😂
Muistan vieläkin jokaisen tilanteen kuin eilisen. Kuinka synnytys käynnistettiin prostaglandiini geelillä, kuinka supistus tuntui koko kehossa aina hampaissa asti, kun purin peiton kulmaa. Muistan ammeen rentouttavan keinunnan. Tai kuinka " tieto lisää tuskaa" vaihe iski, kun väläytettiin sektio uhkaa yöllä sydänäänien takia. Ja kuulin anestesialääkärin päivystävän kotona Nummelassa eikä lumisateen takia pääse pikaisesti!! Siinä vilahti jo vaikka mitkä skenaariot päässäni. Onneksi sektiolta vältyttiin ja anestesialääkäri pääsi kuitenkin myös paikalle.
Tuolloin sitä oikeasti oppi, mikä merkitys on sillä, millainen suhde kätilöön syntyy synnytyksessä — tai hoitohenkilökuntaan osastolla synnytyksen jälkeen. Muistat heidän eleensä ja sanansa vielä vuosienkin päästä.
Siksi hyvän hoitosuhteen luominen on tärkeää.
Siksi tarvitaan mahdollisuus kiireettömään hoitoon.
Siksi jokaisen pitäisi saada kokea olevansa tärkeä ja turvassa .
Onnea rakas tyttäreni❤
