Naisten Keidas, Vilppula (2025)

12/11/2024

Voi miten mä nautin näistä hämärtyvistä, utuisista, pehmoista marraskuun päivistä!
Jotain on muuttunut sisäisessä maailmassa oleellisesti.
Näen helposti, kuinka aiemmin mieli olisi ollut jo mutkalla tästä kaikesta epämääräisyydestä, suurien asioiden muuttumisesta, epävarmuudesta työn tai oikeastaan minkään suhteen. Tässä vaiheessa olisi huudettu jo hoosiannaa polvillaan tai tutistu pöydän alla jäätyneenä freeze-tilaan.

Miten epävarmuus ja ennakoimattomuus voivatkin muuttua vipuvarreksi syvään luottamukseen ja rauhaan?

Tottakai välillä, aina kun tietoisuus on enemmän päästä kuin sydämestä käsin, syntyy hetkellisiä paskahalvauksia (tää on mun rakkaan ystävän antama nimi näille kohtauksille 😅). Nimensä mukaisesti kaikki näyttää hetkellisesti leviävän seinille ja sisäinen kaaos on mahtava. Ego/mieli/sisäiset osat ovat ohjaamossa ja kaikki kauhuskenaariot tulevaisuudesta höystettynä menneisyyden "mokauksilla" tarjoillaan ruudulla näyttävästi.

No mikä tähän auttaa? Kliseinen m***a todellinen vastaus on rakkaus. Hädässä olevien osien kuuleminen ja myötätunto. Hiljalleen paluu Sydämeen ja Olemiseen,joka on sama kuin Rakkaus. Sama kuin Rauha, Hiljaisuus, Luoja, Jumala, Kosmos, Tietoisuus. Se, mitä me Kaikki pohjimmiltaan Olemme.

Marraskuu on hiljainen ja hitaasti kohti talven kuolemaa liikkuva. Tyhjentyköön ja hiljentyköön jokaisen, joka kutsun kuuluu, mieli kaikesta turhasta ja painavasta. Jotta voi aistia sen, mikä loistaa kaiken hälyn taustalla🙏🩷

06/11/2024

Yli 10 vuotta sitten, juuri avioeron jälkeen, elin niin syvässä sisäisessä kärsimyksessä, että elämässä ei tuntunut olevan enää mitään tarkoitusta. Muistan, kuinka katsoin kirjahyllyä, ja pieni kirja muiden joukossa suorastaan loisti ja hehkui valoa. Kaivoin kirjan esille ja se oli Eckhart Tollen kirja kärsimyskehosta. Luin kirjan siltä istumalta ja jotain ihmeellistä tapahtui. Valtava, musta kärsimys alkoi kuin sulaa ja tuska ja kipu hävisivät. Katsoin itseäni peilistä, ja näytin kuin juuri syntyneeltä, pieneltä vauvalta.

Nyt, yli 10 vuoden jälkeen, luen Tollen Läsnäolon voimaa, ja sanat uppoavat syvälle tietoisuuteen muistuttaen siitä ilosta, rauhasta ja rakkaudesta, jota me kaikki pohjimmiltaan olemme. Lopeta ajattelu ja valaistut. Niin yksinkertaista ja niin vaikeaa. Ainut todellinen on tässä.

Maailma ei muutu ulkoisia olosuhteita muuttamalla. Se muuttuu jokaisen yksilön sisäisellä työllä. Kun muistat kuka tai mitä olet, on mahdotonta vihata enää ketään.
Jokaisen vastaantulijan silmistä katsoo takaisin se, jota rakastat yli kaiken sisimmissäsi. Kuinka siinä voi aloittaa enää sodan?

03/11/2024

Puikoilla on höyhenenkevyttä hahtuvalankaa, Plötulopia Islannista. Värikkäiden ja kuviollisten kirjoneuleiden sijaan tästä on tulossa yksivärinen, simppeli ja kevyt villapaita. On neulottava lempeästi, ilmavasti ja hellästi, ettei huokoinen lanka katkea.

Toivotan sulle lempeää, ilmavaa ja hellää sunnuntaita ja alkavaa uutta viikkoa 🩷❄️🪶✨️🙏

Marika

22/10/2024

Kävin eilen kuntosalilla ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Aika lailla tasan viisi vuotta sitten olin samaisella salilla ja muistan miten katsoin itseäni peilistä painoja nostellessa. Miten kuiva, riutunut ja laiha nainen peilistä katsoikaan. Itse en sitä silloin tajunnut, olin juuri aloittanut keto-dietin ja rankan kuntoilun yhtäaikaisesti.
Tuosta meni muutama kuukausi ja romahdin täysin. Paniikkikohtaukset olivat jo alkaneet, enkä voinut ymmärtää miten olin niin väsynyt koko ajan.

Siitä alkoi viiden vuoden savotta sukeltaen narsismiin, läheisriippuvaisuuteen, syömishäiriöön, uupumukseen, suoliston kuntoon, koko hela paketti 🩷

Eilen salilla lähinnä venyttelin ja katselin ihmisiä. Jostakin lempeästä rauhasta käsin. Näin itseni peilistä, näin kilot, joita on tullut vuosien aikana, m***a ahdistusta ei enää noussut, koska syömishäiriöön ja ikuiseen laihduttamiseen vääristynyneet osat ovat parantuneet.

Kävin aiemmin päivällä metsässä kävelyllä ja löysin muutaman suppilovahveron mukaan. Lenkki tuntui pitkältä ja oikaisin hakkuuaukion kautta kotiin. Juuri terassille saapuessa alkoi satamaan.

Olla itsessään, itsensä ystävä ja paras kaveri. Olla armollinen ja kiitollinen keholle. Kokea olevansa osa suurempaa kokonaisuutta ja matkustaa Luojan Elämän sylissä. Mitä muuta voi ihminen pyytää?

Puuhastelen arkisia, m***a sisällä on enemmän ja enemmän hiljaisuutta ja niin paljon kiitollisuutta, että sillä voisi täyttää kohta kosmoksen 🩷

Meidän todellinen olemus on iloa, rauhaa ja syvää hiljaisuutta. Tämän elämän ei ole tarkoitus olla kärsimystä ja selviytymistä. Kipu ja haasteet toimivat vipuvarsina siihen, että löydät itsesi kokonaan. Ja löytäminen ei tapahdu ulkoa etsimällä, vaan sisäisesti peruuttamalla.

Loputon kiitollisuus Moojille 🩷🙏✨️🦋🪶🙏

20/10/2024

Irtipäästämisen syksy niin monella tasolla.
Mun sydän riemuitsee yhdessä puiden lehtien kanssa, kun ne leijailevat tuulen mukana maahan.
Ja välillä itken jotain sellaista surua, jonka juuria en löydä ollenkaan.
Poltan pihalla viimeisiä roskia ja mun sisäinen pyråmaani riemuitsee! Sääli, ettei roskia ole enempää.
Hei sitten jos ja kun mulla ei ole enää paikkaa missä polttaa ja olla tulien kanssa, niin saanko tulla Sinun pihallesi? Ihan joskus vain, erityisesti syksyllä ja lokakuun illan pimetessä?

10/10/2024

Oletko huomannut, että on kaksi eri asiaa olla ajattelematta tai ettei seuraa ajatusta? Ja että mikä vaikutus näillä on koko olemukseen?

Se, että päättää olla ajattelematta, päätyy väistämättä taisteluun ja pettymykseen. Ajatuksen tulvan saa ehkä hetkeksi pysähtymään tahdonvoimalla, m***a mieli on niin vahva, että se jyrää kyllä pian yli.

Myös toinen vaihtoehto tarvitsee alkuun tahdonvoimaa ja päättäväisyyttä, m***a pidemmässä juoksussa tämä toimii. Älä seuraa ajatusta. Tuo sun huomio olemiseen, tähän hetkeen. Tätä voi treenata alkuun vaikka viisi minuuttia kerrallaan. Kun mieli ei saa huomiota ja polttoainetta sinulta, sen hulina alkaa rauhoittumaan. Ja huomaat, ettei hiljaisuus olekaan "tylsää ja elotonta"(mielen, osien mukaan) vaan todellinen elämä vasta alkaa täällä 🩷

Huomasin, kuinka vanhasta tavasta ja tottumuksesta lähdin eilen seuraamaan ja ajattelemaan ajatusta ulkonäöstä ja vanhenemisesta. Kuin hypnoosissa kuuntelin ajatusta ,joka sai vähitellen surua nousemaan, hartiat lysähtämään. Kunnes havahduin ja toin huomion takaisin Tähän. Olemiseen. Kuulen, kuinka mieli, osat jatkavat ajatusta, m***a mun huomio on muualla. Keho suorenee, suru katoaa. Kaikki on hyvin.

Sulla on valta, kyky ja rakkautta valita, mihin annat huomiosi, mitä ajatusta seuraat vai seuraatko ollenkaan.
Mieli on kasa uskomuksia, Ifs:n silmillä paljon nuoria osia, jotka toimivat usein taakoista käsin. Älä seuraa ajatuksia, anna niiden olla. Todellinen tietäminen nousee syvemmältä. Ajatukset, mieli ja osat ovat hyviä renkiä, m***a huonoja isäntiä.
Vähän kuin antaisi tiedostomattaan lapsien tehdä aina ruokaostokset kaupassa, ja ihmettelisi jatkuvaa kaaosta ja draamaa sitten keittiössä 😅

Jos kaipaat apua tai tukea, autan mielelläni 🙏
Voit lukea myös lisää Ifs-ohjauksista Naisten Keitaan kotisivuilta naistenkeidas.fi ✨️🪶

# 🩷

04/10/2024

Olen viime aikoina kuunnellut omaa suhdetta haluun ja haluamiseen. Mä olen ollut ihan järjettömän siunattu tässä elämässä. Oon saanut aikalailla kaiken mitä olen halunnut. Pienistä asioista isoihin asioihin. Tosin asiat, ihmiset ja tapahtumat, joita olen toivonut, eivät ole pysyneet elämässä välttämättä kauaa tai ovat lopulta kadonneet. Ja kaikella haluamisella on ehdottomasti ollut hintansa. Kaikki se haluaminen ja kaiken sen saaminen ei ole myöskään tuonut pysyvää onnea. Yleensä kun jotakin on saanut, hetken päästä huomaa haluavansa lisää.

Vuosia sitten pyysin seremoniatyöhön linnun sulkia. Seuraavana päivänä lehtokurppa lensi mun ikkunaan, kuoli ja pian oli linnunsulista tehty viuhka kädessä. Päätin, etten halua enää mitään. Ja unohdin. Meni muutama vuosi eteenpäin, ja halusin joutsenen sulan. Viikon päästä joutsen lensi meidän sähkölankoihin ja mulla oli sulkia kokonaisen joutsenen verran sylissä. Tuon joutsenen sulka on kuvan tiipiin puissa muistuttamassa tarinasta.
Isossa mittakaavassa sama haluamisen tragedia näkyy meidän planeetan tilassa. Elämä antaa loputtomiin meille haluaville, m***a sillä on hintansa.

Tulla niin tyhjäksi, ettei halua tai tarvitse enää mitään. Ja yhtäkkiä koko universumi on Sinussa. Mikä vapaus, mikä loputon sisäinen tila olla haluamatta. Tuon halun täyttää rakkaus, myötätunto ja Hiljaisuus. Syvältä sisältä kumpuava ilo, kiitollisuus ja rauha.

Kuin vanhoja haamuja menneisyydestä, haluamisen tuulia vielä nousee. Katson niitä ja huomaan, että voin valita olla seuraamatta niitä. Haluja voi tulla ja mennä, m***a jotenkin tarina niiden kanssa alkaa olla luettu. Syvältä nousee jotakin arvokkaampaa, pysyvämpää, aidompaa.

Ja mikä ihmeellisintä, kun halujen perässä juokseminen loppuu, alkaa ihmeitä tapahtua 🩷🙏✨️🪶 Se on koettava itse, sillä sanat loppuvat tähän.

Kuva, kiitos 🦋

30/09/2024

Näitä asioita tulen varmasti kaipaamaan, sitten kun ei asuta enää maalla. Tätä kaikkea runsasta, romanttista, ihmeellistä puolta.
Ja sitten kuitenkin, maalla asuminen on kuitenkin myös kaikkea muutakin kuin vain romanttista omenien keräilyä koriin ja takkatulen loimussa lämmittelyä.
Puulämmitteisessä talossa täytyy tehdä joka vuosi polttopuita. Jos on paljon rahaa, niitä voi tietenkin ostaa. Ja jos ei ole, niin täytyy kaataa tontin puita, hakea tuulenkaatoja tai muuten vain kikkailla puuta pihaan. Halkoa kirveellä tai halkomakoneella, jos ei omista traktoria laitteineen. Rakentaa kuivauslavat, heitellä kuivumaan ja sitten siirtää puuliiteriin. Helposti voi vuodessa mennä 15-20 mottia puuta, varsinkin jos lämmittää paljon saunaa ja tiipiitä. Siinä on joka kevät ja kesä aikamoinen homma.

Puulämmitys myös sitoo. Leivinuunissa puut palaa noin kolmessa tunnissa, kunnes saa pellit kiinni. Talvipakkasilla jos sen unohtaisi, niin sitten on kylmä tupa. Aamuisin on kylmä joka tapauksessa, ja ihan ensimmäinen talviaamun työ on tulien laittaminen.
Vanhan puulämmitteisen talon kanssa on vähän kuin naimisissa. Siitä ei niin vain lähdetä minnekään.

Meillä on ollut kyllä vahva, opettava ja kaunis suhde tämän talon kanssa kuusi vuotta 🩷 Paljon rakkautta ja seikkailuja, ihmeellisiä vierailijoita ja loistavia tarinoita.
Ja paljon, paljon työtä ja sitoutumista. Myös epätoivon hetkiä ja voimattomuutta. Elämää.

Mulla on maailman parhaat naapurit. Se on tärkeä asia se 🩷

Nyt kun päätös on tehty, mua ei enää itketä tai sureta. On valtavan kiitollinen olo, ja olen aistivinani uuden sivun kääntymisen meidän elämässä. Ja asuitpa sitten maalla tai kaupungissa, niin sydämen todellinen ilo ei löydy koskaan ulkoisista olosuhteista. Ainostaan sisäänpäin kääntymällä 🩷

28/09/2024

Sisäinen hiljaisuus on temppeli Luojalle.

26/09/2024

Tää syksy puhaltelee isoja muutoksia. Talo on myynnissä ja sitä kautta muuttuu myös mun työ, joka on paljolti perustunut tähän paikkaan, metsään ja tiipiiseen.

Katson itseäni tässä tuulien keskellä. Kuinka eri kerroksia ja uskomuksia sulaa siitä, kuka tai millainen ajattelen olevani. Hienovaraisia egon kerroksia (sisäisten osien uskomuksia, selviytymismekanismeja) omasta erityisyydestä, erillisyydestä. Että mitä mä olen ilman tätä paikkaa, ilman tätä työtä.

Musta sulaa myös jotain älyttömän raskasta kannattelua olla vahva ja erityinen. Kehosta nousee syviä huokauksia, sisäinen tila laajenee.
Mun ei tarvitse olla mitään. Mulla ei tarvitse olla tarkoitusta. Saan olla yksi pieni, mitätön pölyhiukkanen kaikkien muiden pölyhiukkasten joukossa. Lentää tuulen mukana päämäärättömästi ja nauttia matkasta.
Mun ei tarvitse tietää, mitä tapahtuu.
Sillä Se, joka meissä kaikissa hengittää, Tietää Kyllä.
Minä saan muuttua Elämän musteeksi, oi kirjoita minulla kuinka parhaaksi näet!

Elämä alkaa vähitellen muuttua kuin elokuvaksi, jota jokin syvempi tietoisuus seuraa siihen kiinnittymättä.
Maailman ihmeellisin, kaunein, elävin, hurjin, kipein, hulluin ja rakkain Elokuva 🩷

Lisää tuulta syksyyn vain! Kieputa ja puhdista minut, anna tulla ei miksikään, sillä siinä piilee ihmeellisin lahja 🙏

23/09/2024

En olisi tämän nähnyt tulevan. M***a kun sen näin, en voi olla enää näkemättäkään.
Meidän kuuden vuoden suhde tämän talon ja paikan kanssa on tullut päätökseen.
Päätös on ollut iso ja olen itkenyt ja parkunut metsässä puita halaten. Oon antanut tälle paikalle itseni kokonaan.
Olen oppinut tässä talossa asuessani itsestäni enemmän kuin koskaan. Ja nyt on aika päästää irti.
Me muutetaan keskustaan ja tässä avautuu nyt seuraavalle mahdollisuus astua omaan unelmaansa maaseudulle 🩷🙏🔥🌿✨️
Tämä kohta 100-vuotias torppa on omavaraistaloudesta tai luonnonrauhasta kaipaavalle täydellinen kumppani. Hyvä sisäilma, oma lähdepohjainen kaivo, metsä alkaa pihasta, puulämmitys ja sauna, aitta ja varastoja pihalla. Puuliiteri puita pullollaan.
Talossa on 2 makuuhuonetta, tupakeittiö, kodinhoitohuone, wc ja suihku. Piharakennuksessa on sauna ja saunatupa.
Tiipiin myyn erikseen, m***a etuosto-oikeus on talon ostajalla. Tontti on 0.768 ha. Ei naapureita ihan vieressä, metsää ja peltoa vain. Talo on pienen, päättyvän tien päässä. Mänttä-Vilppulassa, Tampereelta tunti pohjoiseen.
Jos tämä paikka kutsuu sinua tai vaikka pienen retriittikeskuksen pyörittäminen, niin ota muhun yhteyttä 🩷
Naisten Keidas ei katoa mihinkään, se ei vain jatkossa ole tietty paikka vaan enemmänkin paikka sydämessä. Naisten Keitaan voi tuoda sinne, mihin sillä on kutsua ja tarvetta 🩷

13/09/2024

Ihana syyskuun iltapäivän aurinko, joka vielä lämmittää.

Just nyt kaikki on hyvin. Ei hajuakaan tulevaisuudesta. Ja se ei tietkö haittaa. Meidän suurin osa elämästä menee tulevaisuuden huolissa ja suunnitelmissa. Ootko huomannut? Tai sitten miettiessä menneitä.
Aina on asiat selvinneet. Ja ne selviäis varmaan ihan ilman meitäkin.

Uskaltaisitko kokeilla hetkeksi luottaa Elämään? Joka on sut tänne tuonnut ja täältä myös sitten aikanaan vie. Että jos tätä elämää ei ole tarkoitettukaan yhdeksi suureksi selviytymisleiriksi?

Mä oon polvillani kiitollisuudesta, että Elämä on ohjannut takaisin Moojin sanojen ohjaukseen. Ne ohjaavat minussa siihen, joka on Tässä. Juuri Nyt. Mikä rauha ja sisäinen hiljaisuus 🩷

Mä annan murheet ja ongelmat Luojan koriin. Olen tässä ja kuulolla. Elä ja hengitä kauttani 🩷

09/09/2024

"Let things come to you"

Tää teepussista napattu viisaus on kulkenut mun matkassa pitkään. Aina välillä unohdan sen, ja alan juoksemaan asioiden ja ihmisten perässä. Kunnes muistan, let things come to you, anna asioiden tulla sun luokse.
Ja se ihme tapahtuu aina. Kun mä rentoudun, päästän irti, löydän levollisuutta tähän hetkeen, oikeat asiat kyllä tulevat. Ja oikeaan aikaan.
Universumin tahti on verkkaisen viisas, ja kiirehtivä mieli ei malta aina odottaa. Se on vähän kuin ottaisi aina pullat uunista kesken paistoajan, ja sitten ihmettelisi joka kerta samaa, puoliraakaa tulosta.

Relax a little bit. Anna asioiden tulla sun luokse. Ja niitä odotellessa voidaan ihmetellä tän maailman uskomatonta kauneutta ja ihmettä. Täällä me vaan avaruudessa pyöritään planeettojen keskellä pikkuisella vihreänsinisellä pallolla.

06/09/2024

Ensimmäinen kosmoskukka on auennut. Se on ottanut oman aikansa.

Tässä tietoisuudessa asiat ottavat aikansa. Vaikka ajatus- tai sielutasolla jokin asia voi olla selkeä ja valmis, täällä ja tässä se ottaa oman aikansa tulla näkyväksi. Hengen ja materian aikakäsitys on erilainen.

Ole kärsivällinen, ystäväni. Odottamisen sijaan, anna itsesi aistia tätä hetkeä niin kokonaan, että unohdat mitään muuta olevankaan. Ja kas vain, on kosmoskukka auennut sillä välin. Jotain kaunista ja ihmeellistä on tullut näkyväksi.
Elämä on tässä. Juuri nyt.

Naisten Keidas